Koulukiusaaminen

Minä vieläkin muistan sen.. Minä olin koulukiusaamisen uhri. Minun kohdallani kiusaaminen alkoi ala-asteella heti ensimmäiseltä luokalta. Silloin minut vain jätettiin yksin, mutta kolmannella luokalla vaihdoin koulua (Jalkarannan ala-aste) ja tyyli muuttui. Tonit, Mikat, Leenat, Hartot,Mirvat, Kimmot ja Vesat olivat jatkuvasti kimpusssani, milloin uhkaillen, milloin halventaen.
Minua nimitettiin Veli Pontevaksi ylipainoisen olemuksen vuoksi. Sukunimestäkin sai väännettyä vaikka minkälaisia pilkkanimiä. Yläasteella jouduin silmätikuksi pukeutumistyylini vuoksi (Hanoi Rocks!). Silloin eräät nerokkaat kiusaajat alkoivat käyttää nyrkkejään ja potkimaan.
Tein virheen siinä, että en kertonut opettajille tai vanhemmilleni asiasta. Kielsin mitään tapahtuneen, vaikka kiusaaminen oli niinkin avointa, että kesken tunnin haukuttiin tai potkittiin. Kiusaajien taholta tulleet uhkaukset todella tehosivat.
Tästä kaikesta oli seurauksena, että itsetuntonti oli nollapisteessä monien vuosien ajan. Kiusaajat eivät enää asu lähimaillakaan, ja hyvä niin. Voisin muistuttaa heille mitä he minulle tekivät silloin vuosien 1979-1985 aikana.
Miten ovat asiat nyt sitten muuttuneet..? Voin antaa heille anteeksi. Minä olen kuitenkin onnistunut pääsemään jonnekin elämässäni, pois tästä hiirenkolokaupungista, jossa muuten saattaisin törmätä Toni R:ään (joka on muuten lihonut "Veli Pontevaksi"- well done Toni, 10 pistettä ja papukaijamerkki sulle). Ja onkohan niillä muillakaan niin hyvin mennyt. Kerran kiusaaja, aina kiusaaja.
Jos sinua kiusataan, puhu asiasta. Lopultakin ne kiusaajat ovat vaan häviäjiä, pientä muurahaista pienempi älykkyysosamäärä. Joukossahan se tyhmyys tiivistyy.
Joten kiitokset Toni S:lle, Mirvalle, Leena M:lle, Mika L:lle, Toni R:lle, Kimmo H:lle, Harto P:lle, Vesa R:lle.. Voisin kirjoittaa teidän nimet koko maailman nähtäväksi tähän.. mutta ette ole sen arvoisia.
Muutama kiitos kuitenkin toiselle luokkatoverille Toni M:lle, joka sentään yritti olla kaveri ja kävimme muutaman kerran hevostalleilla.. ja muutama muu nimeltä mainitsematon ansaitsee kiitokset.

Ei hätää, englanninkielinen käännös on tulossa :)
Translation into English on its way soon.

Wahe Guru Wahe Jio

Here I am.
Nothing has changed and still countless changes have happened since December 2006.
No news, and still there is plenty to tell. Clock is ticking..
Where to begin.. Now that i am living in a very different environment, I could appreciate those few days in London more than usual.
Yoga class earlier this week really and truly began to work in dissolving my anger. How miraculous. It was kind of wind-like feeling and all I needed to do was wave goodbye.
I also felt a tremendous sensation of forgiveness and following that a lot of compassion toward my own Self and others in that room. Only commitment now will serve me, so that I just need to decide it is all in my power to be MYSELF, no one else. Dropping my mask, not all is lost. Once again, no words can describe how I feel, and perhaps no words are needed.

This week will be spent in the land of snow, Finland- but it is summer, and all the snow has melted. This is my home, it still is. The dog, fully energized golden retriever sleeps on the floor and sometimes when he dreams, his whole body takes part of the chase in the dream. We sit next to him and laugh. But he is like a Duracell bunny, instead of growing older he gets just younger and naughtier, his funny friendly face exposes his mischievous thoughts and we know he is up to no good. We forgive him each and every time.